Ystäviltä näyttävät
mutta, silti oudosti käyttäytyvät
yrittävät samanlaisen niitin niskaani nitoa
kuin heillä itselläänkin on
ja siksi minun tekemisiäni vahtaavat
ja siksi he minua jahtaavat
tyhmyys on kuulemma tarpeellista
tiellä kohtalon, se laittoi minut kysymään
viimeinen muinainen mieli heitä pelottaa
kun eivät sitä pysty selittämään
mutta, sen minä opin heiltä
että minä en varsinaisesti lennä
vaan luon näkymätöntä massaa alleni
leijjun ja leijjun vain
olihan se hyvä, että sen selville sain
vaan pian en pystynytkään enää lopettamaan
koko ajan muiden yläpuolella leijjailen
kunnes ymmärsin, että maassa majailen
Silloin kykyni manifestoituivat
niinkuin jaloruusu kukkaan puhkeaa
viholliseni etsivät haastajaa rohkeaa
ja pian lähestyjää vastaan taistelin
psykokineettisillä näkymättömillä
terästolpilla häntä päin kasvoja laittelin
ja hänet tiukkaan pakettiin taittelin
ja niin heräämiseen päättyy kertomus
unieni leijailusta
vaan sen opin tästä kaikesta kelailusta
että itse maailmani luon
ja sen epäileviin silmiin
maan pinnalla tuon